Docventures-sukupolvi haluaa muutosta muttei tee mitään sen eteen
Teksti julkaistu myös Aamulehdessä ja Keski-Suomalaisessa
Docventures on taas startannut. Konsepti on yhteiskuntakriittinen ja poliittinen, sekä erityisesti nuorison keskuudessa suosittu. Ohjelman keskusteluihin osallistumisesta on tullut osa yksilöiden yhteiskunnallisesta toimijuudesta, jota ei kuitenkaan ymmärretä poliittiseksi. Ohjelmalla on facebookissa 73 524 tykkäystä.
Uusimman nuorisobarometrin mukaan nuorison kiinnostus yhteiskunnallisia ja poliittisia kysymyksiä kohtaan on noussut. Puoluepolitiikkaa tai äänestämistä kohtaan taas laskenut. Vaikuttamistyössä korostuu yksilöllisyys kun taas ideologioiden ja aatteiden merkitys on laskenut.
Hyvä esimerkki nuorten poliittisesta liikehdinnästä on Suomessakin suosiota saanut hipster–alakulttuuri. Liikkeessä korostuu ekologinen ja eettinen kulutuskulttuuri: kirpputorilta haetaan vaatteet kulutusyhteiskuntaa vastaan, kasvissyönnillä taas eläinten tehotuotantoa, ilmastonmuutosta ja epäterveellistä ruokakulttuuria vastaan.
Myös yhteisöllisyys, vastavoima kovia arvoja kohtaan, sekä kansainvälisyys korostuvat kulttuurissa. Näissä näkyvät nuorten poliittiset huolet. Valitettavasti nämä arvot eivät näy poliittisessa päätöksenteossa.
Huolia ei kuulla, koska tavoitteista haaveilevat eivät ole poliittisesti järjestäytyneitä. Yhteiskuntamme on rakentunut järjestäytyneiden ryhmien ympärille. Nuoriso ei muista, että politiikka on sitä miksi järjestäytynyt väki sen tekee. Kun nuorisobarometrin mukaan nuoriso ei löydä itselleen sopivaa puoluetta, sitoutuneisuus nähdään huonona asiana. Sen sijaan, että huudellaan yksinään puolueiden toimimattomuutta, voisivat nuoret itse organisoitua arvojensa mukaisesti.
Yksilöllisyys on aikalaistemme ihanne, mutta ennen kaikkea tehokas hallintaväline. Kun ihmiset kilpailevat omasta erityislaatuisuudestaan ja yksilöllisyydessään toisiaan vastaan, heitä on helpompi hallita kuin järjestäytyneitä massoja. Yksilöllisyyttä korostava kulttuuri luo esteen järjestäytymiselle ja tehottomuutta aidolle vaikuttamistyölle. Väen nomadimainen liikehdintä erilaisten kampanjoiden ympärille, kuten #kutsumua, ei ole kestävää vaikutustyötä ihmisten hajaannuttua kohun jälkeen. Kontrolliyhteiskunnassa yksilöllisyydestä ja erottautumisesta tehdään normi, mutta se on ennen kaikkea erottautumista joukosta.
Individualismia korostava ja kulutukseen perustuva vaikuttaminen on oikeistolaisen politiikan ajama vaikuttamisen illuusio, jossa yksilölle annetaan mielikuva hyvän työn tekemisestä. Hyvä työ voidaan purkittaa myytäväksi tuotteeksi, osaksi oman persoonallisuuden rakentamista. Itsensä brändääminen ja poliittinen vaikuttaminen kulutuksella hyödyntää kuitenkin ensisijaisesti suurmarkkinatoimijoita. Ilmiö kertakäyttövaikuttamisesta on uhka demokraattiselle yhteiskunnalle, jossa tärkeintä olisi jatkuva ja pitkäkatseinen poliittinen vaikutustyö.
Sitoutumattomuuden trendi nuorison keskuudessa on huolestuttava suunta tulevaisuuden yhteiskunnalle. Syväluotaisempi analyysi yhteiskunnan rakentamisesta ja kokonaisvaltainen arvomaailma ovat pohja, jota tulisi ylläpitää tulevaisuudessakin.
Nuorisoa kohtaavat aivan uudenlaiset haasteet tasa-arvon, koulutuksen ja työehtojen saralla kuin mitä ne ovat aiemmin olleet: luokkayhteiskunnan paluu, ihmisen jatkuva tehostaminen kaikilla sektoreilla työelämästä terveydenhuoltoon, ilmastonmuutos ja koulutuksen muuttuminen kaikkien sivistyksellisestä oikeudesta maksulliseksi työsijoitukseksi maksukykyisille sekä varallisuuden kasautumisen oikeutus menestysihannoinnilla. Jos näitä ongelmia vastaan ei järjestäydytä, kyllä akanat tekevät päätökset jyvien puolesta.
Jos Docventures-sukupolvi saataisiin järjestäytymään arvojensa vuoksi, voisivat haaveet paremmasta maailmasta edistyäkin. Politiikkaa ei tule pelätä, vaan se tulisi ottaa haltuun. Politiikka ei ole itseisarvo vaan väline, joka muotoutuu kantajiensa mukaisesti – tämän nuoret ovat unohtaneet.
Maria Rytkönen