SONKin varapuheenjohtajavaaliteema: Demariskene – mitä on olla demari?

Samaistuminen saa ihmiset yhteen

Ihmiset hakeutuvat sellaisten ihmisten seuraan, joihin he identifioivat tai haluavat identifioida itsensä.

Mikä on demariskene? Mihin ihmiset voivat tarttua sosialidemokraattisessa liikkeessä? Mihin sosialidemokraattisista arvoista kiinnostunut ihminen tulee löytääkseen saman mielisiään?

Olemmeko duunareita? Hyväntekijöitä? Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolustajia? Kauniita ajatuksia, mutta vain me itse osaamme liittää ne itseemme. Toimintamme ja politiikkamme on oltava tunnistettavaa. Arvot saavat, ja niiden pitää näkyä myös järjestön toiminnassa.

Kuka on duunari?

Suomen työllisyysrakenne alkaa muodostua yhä enemmän tietokykytyön, epämääräisten työsuhteiden ja toimistomaisen palvelutyön ympärille. Nämä ihmiset eivät yleensä tunnista itseään kuitenkaan ”työläisiksi” tai ”duunareiksi”. Korkeakoulutetut jakkupukuiset tietotyöläiset, trendikkäät media-alalla työskentelevät freelancerit, koodarit, pätkiä tekevät opettajat sekä apurahoilla elävät tutkijat, pienyrittäjät ja nollatunti- tai vuokratyöläiset ovat kaikki nykyajan työläisiä, duunareita. He ovat prekariaatteja, joilla on samat ongelmat kuin entisaikojen metallityöläisillä: epämääräiset työajat ja työsopimukset, olemattomat lomat sekä piinaava epävarmuus tulevasta. Ei voida puhua enää pelkästään palkkatyöläisistä, vaan sosialidemokratian tehtävä on tunnustaa työn uudet muodot perinteisten rinnalle. Uusien työmuotojen tunnustamisen lisäksi tulisi pohtia, mikä ovat tätä porukkaa yhdistävät ja järjestävät tekijät.

Nämä uuden työn muotojen edustajat eivät tunnista itseään välttämättä duunareiksi tai prekaareiksi. Työelämän pirstoituneisuus ja ammatti-identiteetin puuttuminen johtaa myös tämän luokan kulttuuriseen eriytymiseen, jolloin sen jäsenet eivät enää tunnista itseään kuuluviksi samaan yhteiskunnalliseen ryhmään. Tämä näkyy ihmisten järjestäytymisen ja poliittisen aktiivisuuden laskemisena. Yhtenäisen identiteetin puuttuminen estää järjestäytymisen merkityksen ymmärtämisen.

Kulttuuri kuvaa tarinan politiikan taustalla

Kulttuuri kuljettaa mukanaan arvoja ja yhteisöllisyyttä, symboleja ja merkityksiä. Yhteinen kulttuuri luo me-henkeä ja järjestää joukon yhteisten asioiden taakse. Sosialidemokratian tulisi järjestää prekariaatit yhteen ja lopettaa tehostaminen ihmisten kustannuksella yritysten voittojen vuoksi. Osinkojuhlien olisi aika päättyä.

Me nuoret olemme se joukko, jolla on mahdollisuus luoda uusi sosialidemokraattinen kulttuuri. Me voimme muodostaa uuden sosialidemokraattisen yhteisöllisyyden. Sosialidemokraattisen toiminnan tulisi ilmentää tämän hetkisiä olemisen ja yhteisöllisyyden muotoja saman arvopohjan omaaville yksilöille.

Työväenlaulut, työväenteatterit ja työväenorkesterit olivat vasemmiston kulta-ajan yhtenäiskulttuuria. Laulaminen ei ollut kuitenkaan vasemmistolainen juttu; se oli yhteiskunnallinen ilmiö siinä missä Ravintolapäivä tai twiittaaminen. Se oli kulltuurillinen tapa kokea yhteisöllisyyttä. Se on osallistumista julkiseen tilaan ja omien arvojen ääneenlausumista. Vaikka ihmiset eivät enää laula, ei yhteisöllisyys ole kadonnut. Nykypäivän torit löytyvät sosiaalisesta mediasta. Luomalla sopivan sosialidemokraattisen identiteetin ja kulttuurin voimme saada taas aikaan kansanliikkeen.

Docventures-sukupolvi on tämän päivän sosialidemokraatteja. Heidän tulisi vain järjestäytyä, ja siinä sosialidemokraatit voivat tarjota väylän yhteiskunnalliselle kansalaisaktiivisuudelle.

• Sosialidemokratian on taas kerättävä yhteen yhteiskunnan heikossa asemassa olevat ja heidän puolustajansa

• Prekariaateille on tarjottava kulttuurinen kiintopiste ja mahdollisuus yhteisöllisyyteen yhteisessä kansanliikkeessä

• Sosialidemokratian on luotava väylä järjestäytymiselle